Puistohengailua

Soulissa asuu 10 miljoonaa ihmistä, eli noin tuplasti Suomen asukasluvun verran. Voi näitten korealaisten pieniä naamoja, kun me suomalaiset kerrotaan kuinka vähän asukkaita meillä kuitenkin kolme kertaa pinta-alaltaan Koreaa suuremmassa maassa on. Täällä 200 metrin matka metropysäkille saattaa pahimmillaan kestää jopa yli 10 minuuttia, sillä ihmisiä yksinkertaisesti on vain niin p-a-l-j-o-n. Lotan koulumatkan kävelyosuus nimittäin kulkee läpi eläkeläisten ulkokirpputorin ja niillähän ei tunnetusti ole kiire yhtään mihinkään. Toisin kuin sillä koululaisella, joka lähtee tunnille niin, että nipin napin kerkeää.

Yksi Soulin henkirei'istä kiireisen ja täyden kaupungin keskellä on sen läpi virtaava Han-joki, jonka molemmille puolille on muodostunut kymmeniä eri puistoaluita. Parina sunnuntaina olemmekin suunnanneet kohti jokea ja sen puistoja, joissa paikallisetkin viihtyvät erityisesti viikonloppuisin.

Puistoalueet eivät ole vielä ihan vehreimmillään, mutta kesää kohti ollaan silti menossa kovaa vauhtia! Tänään aukesivat ensimmäiset kirsikkapuiden kukat ja allekirjoittanut saattoi käyttää tilaisuutta hyväkseen poseraamalla erittäin kasuaalisti yhden puun alla. Ennusteen mukaan kukat ovat parhaimmillaan ensi viikon lopussa, joten onnittelut äiti & isä Laurille heidän reissunsa ideaalista ajankohdasta!

Han-joen varrella olevat puistot ovat isoja ja niiden alueella voi harrastaa paljon eri aktiviteetteja kuten koripalloa, tennistä, beach volleyta, foot volleyta (yllättävän suosittua täällä), pyöräilyä, juoksemista, rullaluistelua ja paljon muuta. Monessa puistossa on myös uima-allaat, jotka täyttyvät kaiketi lapsista, sillä korealaiset aikuiset pakoilevat aurinkoa kuin ruttoa, eikä rannalla tai uima-altaalla ole suotavaa tai soveliasta esiintyä uima-asussa tai edes vähissä vaatteissa.

Jos haluaa käytäyttyä paikallisen tapaan Han-joen puistoissa, on mukaan pakattava teltta (!!!suojaamaan auringolta ja mahdolliselta tuulelta!!!) ja ruuaksi gimbabia eli korealaisten versiota sushista (älä mainitse tätä mielipidettä heille) sekä friteerattua kanaa ja olutta.

(c) Svante Lietzke

Koripallokenttiä on tullut nyt testattua muutamaan otteeseen, mutta eiköhän sitä beachiäkin päästä pelaamaan kunhan säät vielä lämpenevät. Just wait!

(c) Svante Lietzke

(c) Svante Lietzke

(c) Svante Lietzke

Korean kummalliset: - Korealaiset kantavat hammasharjoja mukana joka paikassa. Ei ole yhtään kummallista nähdä hammasharjaa jonkun työpöydällä tai ihmistä pesemässä hampaita ravintolan tai kahvilan vessassa. Syy tähän on kuulemma mausteinen ruoka, jonka haju ja maku halutaan pois suusta heti ruokailun päätyttyä. Itse emme ole ruenneet kantamaan hammasharjoja mukanamme, koska lentokentältä ostettu säästöpakkaus jenkki-purkkaa ei ole vielä päässyt ehtymään.

Täkäläiset testaukset: - Kissakahvila. Mikä sen parempaa kuin mennä huonona päivänä leikkimään kahvilaan, joka on täynnä kissoja? Ei mikään! Tyytyväisyys ja onnellisuus taattu. Askel kohti hullua kissaperhettä otettu.

(c) Svante Lietzke

Ps & off-topic: Ei ihan heti Souliin mennessä olisi arvannut, että pääsee kuuntelemaan Martti Ahtisaaren puhetta yhdessä Soulin parhaista yliopistoista tai että Ruotsin kruununprinsessa Victoria vierailee omalla yliopistolla. Pohjoismaat on kova sana täällä!

Annyeong!

The War Memorial of Korea

Olemme olleet Soulissa nyt tasan kuukauden. Siis mitä? Kyllä aika rientää kun on hauskaa ja kaikki muut kliseet siihen päälle vielä. Kolmas viikko yliopistossakin alkoi jo tänään. Syy blogin hetkelliseen hiljentymiseen ei kuitenkaan ole ollut varsinaisesti yliopisto vaan kaikki oheisaktiviteetit, joita uudessa koulussa aloittamiseen kuuluu. Täytyyhän sitä tutustua uusiin ihmisiin hyvän ruuan ja soju-lasin (lue: pullollisten) merkissä ja sojun kuluttamisen perusteella voisi sanoa, että uusia ystäviä on tullut ihan kivasti.

Ennen koulun alkua teimme kuitenkin pienen reissun Korean sotahistorian museoon, Itaewonin lähettyvillä sijaitsevaan The War Memorial of Koreaan. Itaewonin kaupunginosa on yksi Soulin kansainvälisimpiä kaupunginosia, sillä se on rakentunut Yhdysvaltojen Korean tukikohdan ympärille ja siten houkuttanut paikalle paljon kansainvälisiä kahviloita, ravintoloita, baareja ja muita yrityksiä. Se onkin yksi niistä ainoista paikoista, joissa palvelua ravintolassa ja baarissa on saanut hyvällä englannilla.

Tietäen Lotan suunnattoman kiinnostuksen pakkomielteen Korean sotaa ja Korean niemimaan tilannetta kohtaan, puhumattakaan Matiaksen rakkaudesta nippelitietoon on varmaan turhaa sanoa, että paikka oli mielestämme ihan mahtava! Menimme museoon pari tuntia ennen sulkemisaikaa tavoitteenamme kiertää koko paikka ennen sitä, mutta emme olleet lähelläkään onnistumista. Taisimme onnistua kiertämään rauhassa yhden museon kahdesta Korean sodan näyttelystä, toisen lähes juoksimme läpi ja vanhemman sotahistorian osastolle emme päässeet ollenkaan. Täytynee siis vierailla siellä uudestaan ja miksikäs ei, sillä se tosiaan oli ilmainen. Jos on yhtään kiinnostusta Korean historiaa kohtaan niin kannattaa kyllä käymään paikassa!

Hieman kuvapainotteisempi postaus tällä kertaa, mutta parempi sekin kuin ei mitään! Kello on täällä nyt hieman yli yhdeksän ja olemme kohta lähdössä porukalla Dongdaemun nigth market -alueelle, jossa (yllätys, yllätys) kaikki kaupat ovat auki noin ilta-yhdestätoista aamu-yhteentoista. Ja nyt ei puhuta mistään pienestä alueesta vaan tuhansista, tuhansista pienistä kaupoista ja katuruokakojuista. Soul todellakin on kaupunki, joka ei ikinä nuku. Eivätkä myöskään korealaiset, jotka vetelevät kevyesti menemään vain viiden tunnin yöunilla (hyvänä yönä).

Täkäläiset testaukset:
- Noraebang eli pieni karaokehuone, jonka voi varata oman porukan käyttöön. Toimii normaalilla karaokemeiningillä ja valikoimasta löytyy myös kattava lista englanninkielisiä lauluja. Noraebangeja löytyy Soulissa lähes joka kulmasta. Takaa vähän alkoholillista rohkaisua nauttineille erittäin onnistuneen illan :D

Korean kummalliset:
- Koreassa (tai ainakin Soulissa) on outo tapa, että tietyn tuoteryhmän kaupat löytyvät kaikki samalta kadulta kaupungilla. Eli jos etsit keittiötarvikkeita, tule Jung-gun Hwanghak-dongin alueelle (missä itse asumme) sillä täältä ei muun alan kauppoja löydy! Tämä sama yhtä tuotetta per katu systeemi on huomattu pätevän myös toimistotarvikkeisiin, urheilukauppoihin, valaisimiin jne. Kätevääkö? Noh tapansa kullakin ;)