Mini-Manhattan

Annyeong! Pääsiäinen tuli ja meni, samoin kirsikan puiden kukinta. Pääsiäisen aikoihin saimme myöskin vieraita Suomesta, sillä Lotan vanhemmat kävivät tutustumassa Korean ihmeisiin viiden päivän ajan. Tuona aikana vierailimme monessa paikassa, mutta mieleen painuvimmat niistä olivat DMZ ja Yeouidon puisto. DMZ:sta (Etelä- ja Pohjois-Korean raja-alueesta) lisää seuraavassa postauksessa, mutta tässä kuvia Soulin "pikku-Manhattanin" Yeouidon kauniista puistoalueesta. Huhtikuun alku on Korean niemimaan kauneinta aikaa, sillä tällöin kirsikkapuut puhkeavat kukkaan. Yeouidon puisto on yksi Soulin tunnetuimmista kirsikan kukka bongaus -paikoista sekä tuttu myös monelle korealaisten draamojen katsojille, sillä saarella sijaitsee korean televisioyhtiöiden päämajoja ja paikassa tehdäänkin paljon sarjojen ulkokohtauksien kuvauksia. Kolean kevätsään johdosta olimme ehkä viikon liian aikaisin liikenteessä, mutta puisto oli silti näkemisen arvoinen.

Han-joen puistossa näimme eriskummallisen patsaan, jopa Korean mittapuulla. Olennon tausta paljastui meille myöhemmin sattumalta etsiessämme korealaisia elokuvia. Mysteerinen otus on nimittäin hirviö yhdestä Korean suosituimmasta kauhuelokuvasta (The Host), jossa se nousee Han-joesta ja aiheuttaa yleistä kaaosta ympäri Soulia. Elokuva on vielä katsomatta, mutta eiköhän se tässä pian jonkun sadepäivän aktiviteetiksi pian pääse.

Kokeilimme puistossa ensimmäistä kertaa myös tandempyöräilyä ja kaikkien yllätykseksi pysyimme pystyssä. Matiaksen pyöräilytaidot ja historian tietäin sitä voi pitää jopa pienenä ihmeenä.

Viimeisimmässä kuvassa näkyy varmastikin Yeouidon saaren kuuluisin rakennus, Korean eduskuntatalo. Korealaisen salaliittoteorian (tai tarkemminkin erään omaa ääntänsä rakastavan opettajan) mukaan eduskuntatalon alta löytyy avaruusalus, jolla eduskunnan jäsenet pääsevät pakenemaan maasta tarpeen tullen.

Korean kummalliset:
- Kahvilakulttuuri. Tänne saapuessamme kummastelimme kahviloiden järkyttäviä hintoja (kahvi on parhaimmillaan 5€/kuppi), mutta kuten tapana, kaikkeen löytyy selitys. Johtuen pienistä asunnoista, paikalliset eivät tykkää kutsua vieraita, edes ystäviä kotiinsa vaan tapaavat heitä mieluummin kahviloissa ja ravintoloissa. Erityisesti nuoriso "kahvittelee" samassa paikassa helposti useamman tunnin ajan ja kahvipaikat ovatkin yleensä aina täynnä. Ei siis ihme, että kahvikupin hinta on pilvissä, sillä asiakkaat varaavat pöydät täysistä kahviloista pitkäksi aikaa, eivätkä yleensä juo yhtä kuppia enempää. Erityisesti yliopistojen läheisyydessä kahviloiden pöydät täyttyvät myös tentteihin pänttäävistä opiskelijoista. Jos Soulissa haluaa halpaa kahvia, kannattaakin se hakea pienistä take away -paikoista, jolloin hinta tippuukin jopa alle euroon riippuen kahvista.

Täkäläiset testaukset:
- K-drama eli korealainen draama. Lotta testasi ja katsoi tuotantokauden yhtä viimeaikojen suosituinta sarjaa My Love from the Star (Byeoreseo on geudae). Sarja kertoo skandaalin keskelle joutuvasta näyttelijättärestä ja hänen naapurissaan asuvasta miehestä, joka paljastuu tulleen avaruudesta. Jos haluaa kokeilla jotain erilaista niin suosittelen! Korealainen huumori saattaa vaatia hieman totuttelua, mutta sarja oli positiivinen yllätys ja se löytyy netistä englannin kielisillä tekstityksillä. Klikkaa tästä! (KORJAUS: Tekstitykset löytyvät myös suomeksi!)

N Seoul Tower / Namsan Tower

Viikko sitten lähdimme ihailemaan maisemia kaupungin keskellä sijaitsevalta Namsan vuorelta ja siellä olevasta paikallisesta Näsinneulasta, eli N Seoul Towerista. Tornin nimi vaihtui vuonna 2005 remontin yhteydessä Namsan Towerista N Soul Toweriksi ja rahaa remonttiin kuilui 15 biljoonaa wonia eli vähän alle 15 miljoonaa euroa. Torni tuo kuitenkin paljon tuloja kaupungille, sillä siellä vierailee vuosittain arvion mukaan yli 8 miljoonaa turistia.

Namsan vuorelle nousimme gondolihissillä, mutta alastulo taittui helpoiten kävellen, sillä jono hissiin vuoren päällä oli poislähtiessämme kasvanut aikamoiseksi. Namsamille pääsee helposti myös bussilla, mutta koska emme ole käyttäneet busseja kovinkaan montaa kertaa täällä päätimme jättää sekoilut sikseen ja maksaa hissistä jonkun verran enemmän (6000 won/suunta tai 8500 won/meno-paluu).

Ylähäällä vuorella maisemat olivat mahtavat, mutta koska kamerataitomme ovat lähes mitättömät tuotti piemeällä kuvaaminen hieman päänvaivaa. Torni tosiaan sijaitsee ihan kaupungin keksellä, joten sieltä näki lähes koko Soulin ydinkeskustan ja paikoittain myös Han-joen toiselle puolelle.

Namsanilla on tornin ympäristössä pari eri ravintolaa, kahvilaa, kauppaa sekä monennäköistä kojua useita eri näköalatasanteita. Sieltä löytyy myös ehkä kattavin kokoelma rakkauslukkoja, jonka kumpikaan meistä on aikaisemmin nähnyt. Lukkoja on kiinnitetty jokaiseen kaiteeseen, aitaan ja pylvääseen sekä lukoista on tehty myös monennäköistä taidetta, esim. joulukuusia ja sydämiä. Tällä kertaa ei meidän lukko vielä sinne päätynyt, mutta eiköhän se sinne vielä ehdi reissumme aikana!

Täkäläiset testaukset:
- Makgoli. Makgoli (hangul: 막걸리) on perinteinen mieto Korealainen riisistä ja vehnästä valmistettu viini, jonka alkoholiprosentti on noin 6-8 prosenttia. Makgoli on väriltään maitomaisen vaaleaa, koostumukseltaan simamaisen sakeaa ja maualtaan hienosti makeaa. Makgolia löytyy myös maustettuna ja esimerkiksi maissi, vanilija ja hunaja makgolit ovat erittäin suosittuja (ja hyviä!) variaatioita. Makgolia juotaessa on tärkeää muistaa että sitä ei nautita normaalisti lasista vaan siihen erikseen tarkoitetuista kulhoista. Älä siis erehdy keräämään ruokailessasi alkuruokia makgolikulhoon tai saatat saada erikoisia makuelämyksiä (kokeiltu on!)

Patikointia & Vuorikiipeilyä

Pari viikkoa sitten pääsimme kokeilemaan tehtävälistallamme korkealla ollutta patikointia (pun inteded). Koska Etelä-Korea on suhteellisen vuoristoista aluetta löytyy Soulinkin ympäristöstä hyviä patikointipaikkoja ja tällä kertaa suuntasimmekin Soulin pohjoisosassa sijaitsevaan Bukhansan kansallispuistoon.

Reittimme kulki kahden eri huipun läpi ja kesti yhteensä ehkä noin neljä tuntia. Viimeisimmän huipun kohdalla patikointi muuttui lähemmäksi vuorikiipeilyä, sillä korealaisten kanssapatikoijien avustuksella kiipesimme ihan Bibong-huipun laelle, joka oli virallisen reitin ulkopuolella. Täytyy myöntää, että saattoi vähän pelottaa.

Ylhäältä vuoristosta löytyi myös yllättäen ulkokuntosali, joten täytyihän sitä myös päästä testaamaan. Laittaa vaan miettimään, että kukahan on jaksanut raahata painavat telineet pienen patikointipolun varrelle vuoristoon?