Katutaidetta Ihwassa

Kaikki hyvä tietysti päättyy aikanaan ja niin myös meidän Korean reissu. Tällä hetkellä istuskelemme Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odotamme jatkolentoamme kohti Oulua. Matkustustunteja on tähän mennessä kertynyt noin 30!

Koska kuvia Koreasta riittää vielä vaikka kuinka paljon, päivittelemme blogiimme kuvia ja juttua vielä jonkin aikaa. Tämän postauksen kuvat ovat Ihwan naapurustosta sijaitsevasta Mural Villagesta. Soulin kaupunki päätti joitain vuosia sitten panostaa vanhojen naapurustojen viihtyvyyteen ja palkkasi taiteilijoita tekememään seinämaalauksia ja taidetta muuten jo hieman rapistuneiden rakennusten kylkeen. Tempauksella yritettiin myös saada tuotua enemmän asiakkaita asioimaan alueiden pieniin kahviloihin ja ravintolohoihin ja väen määrästä päätellen tässä on onnistuttu.

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Banpo - Kelluvia Saaria & Valoshow

Yksi näteimmistä paikoista pimeän laskeutuessa Souliin on Banpon kaupunginosa Han-joen varrella. Alue on tunnettu keinotekoisista kelluvista ravintolasaaristaan ja Guinnessin ennätyskirjaan päässeestä suihkulähteenä toimivasta sillasta. Saavuimme paikalle sopivaan aikaan juuri ennen auringon laskua ja ehdimme käväistä pikaisesti kahvilla eräässä kelluvien saarten kahvilassa ennen Banpo-sillan sateenkaari-shown alkamista.

Banpo-sillan valoshown aikana silta syöksee suihkulähteen tavoin ilmaan vettä, josta heijastuu kivasti sillan kyljessä väriä vaihtelevat valot. Shown lopussa joen toiselta puolelta ammutaan ilmaan myös rutkasti ilotulitteita ja näkymä on kieltämättä varsin kaunis!

Koska Koreassa tehdään usein aina mieluummin överit kuin vajarit niin koko tämän komeuden kruunaa tietysti ällösiirappiset rakkauslaulut, jotka soivat shown ajan täysillä puiston kaijuttimista. Sen takia loppuun vielä teemaan sopiva tärähtänyt ällöromanttinen kuvan demonstroimaan puiston tunnelmaa.

Korean kummalliset:
- Korean hallituksen salailut MERSin leviämistä ja tilanteen hallinnasta. Alkuperäisen tiedon mukaan potilaita piti olla vain yhdessä sairaalassa ja tilanteen hallussa, mutta eilen pidetyn lehdistötilaisuuden mukaan tilanne on täysin toinen, lue lisää täältä!

Inwangsan

Kuten jo mainittu aikasemmin, on koko Korea suhteellisen vuoristoista aluetta ja Souliakin ympäröivät lähes joka suunnalla matalemmat tai korkeammat vuoristot. Yhtenä viikonloppuna päätimme tehdä kevyen muutaman tunnin reippailuretken Ingwansanin huipulle ja takaisin. Ingwansan on Soulin matalimpia huippuja ja suurin osa reitistä kulkee Soulin muuria pitkin. Ylös pääsee paria eri reittiä, virallista joka kulkee koko matkan muurin vieressä tai sitä pitkin tai ns. epävirallista, joka kulkee läpi naapurston, joka on täynnä kauniita seinämaalauksia ja sen jälkeen pienen buddha-temppelialueen jälkeen yhtyy viralliseen reittiin.

Ps. Niin, olihan meidän mukana tietysti myös anoppi ;)

Baseball

Baseball on yksi Etelä-Korean suosituimmista urheilulajeista ja sen kyllä huomaa. Yliopistojen kenttillä harrastetaan lajia eri joukkueitten toimesta useita kertoja illassa, pesis-lippiksiä vilisee katukuvassa enemmän kuin muita päähineitä ja televisiossa on kanavia, joilta tulee ainoastaan pesäpalloa, olkoon se sitten korealaista tai amerikkalaista.

Olemme nyt pariin otteeseen käyneet olympiastadionin vieressä sijaitsevalla Jamsilin pesäpallostadionilla seuraamassa Doosan Bearsin peliä, jota päädyimme kannustamaan Matiaksen kanssa samassa yliopistossa opiskelevan Tae Hoonin kanssa. Kaverista sen verran, että hän on älytön Suomi-fani (ja ainut tapaamamme sellainen, muut tuntuvat olevan enemmän kiinnostuneita länsinaapuristamme) ja kirjoittaa muistiinpanoja kynä sauhuten kysellessään kysymyksiä Suomeen liittyen. Mikä tekee asiasta vielä erikoisemman on se, että hän on erityisen kiinnostunut jääkiekosta ja SM-liigasta ja on fanaattinen Tapparan Ilveksen kannustaja (go figure).

Peliähän ei tietystikkään voi mennä katsomaan, jos ei omista ainuttakaan fani-tuotetta, joita myyviä kauppoja stadionin alueelta löytyy kymmenittäin. Ei siis ihmekään, että Matiaksen oli p-a-k-k-o saada Doosanin lippis ja puhallettavat taputuskapulat (tiedän epäilen, että tämä ei ole oikea sana, mutta käytän sitä silti). Fanikauppojen lisäksi stadionin edusta täytyy ennen pelejä pienistä ruokakojuista, joissa myydään ruokaa aina kanasta gimbapiin ja gimbapista mustekalan lonkeroihin asti sekä siihen päälle on vielä saatavilla olutta ja makkeollia.

Pelipäivänä stadionilla vallitsee uskomaton tunnelma sillä jos korealaiset jotain osaavat niin hypetyksen. Oman joukkueen ollessa sisävuorossa, kannattavat laulavat kannatuslauluja ja lyöjien nimiä sisältäviä rallatuksia mikrofooniin ohjeita huutavat hypettäjän ohjaistuksella ja tanssityttöjen samaan aikaan tanssiessa vuoron loppuun saakka. Homman nimeen tietysti kuuluu myös, että jokaiseen lauluun liittyy joku käsillä helposti tehtävä koreografia ja onkin hauskan näköistä seurata kun puoli stadionia kerrallaan syventyy kannustuslaulujen ja huitomisen pariin.

Viimen viikon pelissä yksi meidän porukkaan kuuluneista sai kiinni laittoman pallon ja kuten kuvasta näkyy, Matias oli onnellinen.