안녕하세요!

Annyeonghaseyo eli hei täältä Etelä-Korean pääkaupungista Soulista! Matkamme ja seikkailumme seuraavan neljän kuukauden aikana on alkanut täällä Itä-Aasian pienessä suuressa teknologian luvatussa maassa. Pahoitelemme tekstin mahdollista sekavuutta sillä saatamme tällä hetkellä vielä kärsiä jetlagista, koska matkamme tänne kesti 40 tuntia ja matkasimme neljän eri aikavyöhykkeen kautta (Kokkola-Helsinki-Lontoo-HongKong-Soul). Matkamme taittui ensin Finnairilla Lontooseen ja siitä eteenpäin Cathay Pacificilla, jonka palveluun olimme posiitivisesti yllättyineitä. Cathay Pacific on hongkongilainen lentoyhtiö jonka lennoilla kaikki tarjoilu ja viihde sisältyi normaalihintaan mm. valkoviinit Lotalle ja uutuusleffat Matiakselle. Uutuusleffat olivat oikeasti uutuuksia sillä suurin osa ei ole vielä ilmestynyt DVDllä eli jo nähdäksesi näitä Suomessa sinun on A) pitänyt käydä elokuvissa tai B) ladata torrenttina (hyi hyi!). Matka siis meni yllättävän hyvin ja viihdyttävästi lukuunottamatta taksia, jonka otimme lentokentältä asunnolle. Soul Incheonin kansainvälinen lentokenttä ei sijaitse muiden suurkaupunkien tapaan aivan itse kaupungin yhteydessä, mutta silti yli 60 km ja 80 minuutin matka yllätti meidät ja meinasi aiheuttaa erityisesti Matiakselle sydämentykytystä ja happivajetta määränpään olessa vielä kaukana ja taksamittarin raksuttaessa pöyristyttäviin lukemiin. Nukkumaan pääsimme vihdoinkin klo 3 aamuyöstä paikallista aikaa tiistaina 17.päivä kun olimme lähteneet Suomesta Kokkolosta junalla kohti Helsinkiä su 15.päivä klo 7.25 -- ei ihme että meinaa vielä vähä olla väsy. Aikaero Suomeen on muuten edellä 7 tuntia talvisin ja 6 tuntia kesäaikaan, joten Skypellä yhteyksissä olevat: ei kannata olettaa vastauksia Suomen aikaan klo 17.00 jälkeen *vink vink mutsit*.

Ensimmäiset päivät ovat kuluneet aikalailla aikaeroon totutellen ja uuteen tutustuen. Perussuomalaisina suuntasimme tietysti ensimmäisenä nokkamme kohti MAAILMAN SUURINTA Ikeaa, sillä asunnostamme puuttuivat kokonaan lakanat ja pyyhkeet sekä haarukat Matiakselle. Hyvällä tuurilla tai Matiaksen erinomaisilla kommunikaatiotaidoilla saimme ostettua itsellemme metrokortit, jonka jälkeen osasimme omaksi yllätykseksemmekin päästä Soulin metron avulla Ikean lähettyville. Tähän väliin täytyy mainita, että Soulin Ikea ei ole maailman suurin myymälän kattavuudella vaan pinta-alallaan, josta suurimman osan veivät parkkihalli ja varastotilat. Eli niitä haarukoita ei löytynyt! :( Soulin Ikean hintatasokin pääsi hiukan yllättämään sillä se oli korkeampi kuin Suomessa, erityisesti lakanoiden suhteen, jotka eivät ilmeisesti ole yleisiä niemimaalla(?).

Kuvassa ah niin tuttu näky.

Pyörähdimme myös Ikean vieressä sijaitsevassa Lotte Premium Outletissa, jonka edessä Lotan piti tietysti päästä poseeraamaan. Lotte on kansainvälinen ruuan, kaupan ja viihteen yritys, jonka toinen päämajoista on Soulissa. Soulissa on esimerkiksi maailman suurin sisähuvipuisto LotteWorld sekä ostoskeskus ja yksi Soulin suurimmista hotelleista.

Kuvan perusteella voisi luulla olevansa jossain toisessa maailman metropolissa. London perhaps?

Onnistuimme siis hoitamaan to do -listaltamme pois ensimmäisenä päivänä lakanat ja pyyhkeet sekä metrokortin. Ruokakauppaa emme vielä silloin olleet paikallistaneet, mutta vuokraisännän vierailun jälkeen (ilmoittamatta klo 22.30!) meille valkeni sen sijaitsevan noin 200 metrin päässä asunnostamme. Yön yli nukuttuamme päätimmekin täydentää jääkaappiamme, mutta homma oli niin sanotusti helpommin sanottu kuin tehty. Normaaliin kauppareissuun meni helposti pari tuntia, sillä K-A-I-K-K-I oli koreaksi ja tuttuja tuotteita ei kaupan hyllyiltä juuri löytynytkään. Ruuan hinta on suurinpiirtein samaa hintatasoa kuin Suomessa lukuun ottamatta tuontikasviksia ja -hedelmiä joiden hinnat ovat vähintään tuplasti korkeammat kuin Suomessa. So long Lotan vähähiilarinen ruokavalio! Ensimmäisen kauppareissun jälkeen tulimmekin siihen tulokseen, että lukuunottamatta aamu-ja iltapalaa on huomattavasti halvempaa ostaa lounas ja päivällinen ulkoa kaupungin lukuisista (siis oikeasti tuhansista!) katukeittiöistä tai ravintoloista.

Kuvaa yöllisestä Soulista kamerakännykän linssin kautta. Parempaa kuvaa luvassa kunhan saamme valjastettua järjestelmäkameran käyttöömme. Kuvassa Cheonggyecheon joka on kuuluisa kaupungin läpi virtaava puro ja puistoalue.

Lopuksi muutama hassu fakta kokemuksistaMme täällä.

Korean kummalliset:
- Miksi kenelläkään paikallisella ei ole hanskoja vaikka ulkolämpötila lähentelee nollaa?! Todennäköinen syy: Hanskat kädessä ei voi räplätä älypuhelinta, joka näyttää evoluution seurauksena lähes liimautuneen kiinni jokaisen korealaisen käteen.
- Miten jokaiselle ostokselle voi olla sopivan muotoinen laatikko ja laatikolle vielä täydellisen sopivan kokoinen kangaskassi? Metrolla matkustaessa ei voinut välttyä huomaamasta,että monet ihmiset kantoivat mukanaan kangaskasseja, jotka olivat täydellisesti mitoitettuja sisällä oleville pakkauksille. How is that possible? Onko jokaisella kaupalla miljoona erikokoista kangaskassia?
- Käyttääkö täällä kukaan avainta? Jokaiseen oven, portin ja kaapin avaamiseen käytetään ovikoodia.

Täkäläiset testaukset:
- Soju. Korealainen kirkas ja  makeahko riisiviina ~20%, jota paikalliset suosivat enemmän kuin olutta. Maistuu ruuan kanssa, miksei myös ilmankin. Hintatasoltaan erittäin huokea, pullo (0,33l) n. 1€. Ennustamme, että tätä taikalientä tulee juotua kuppi jos toinenkin reissun aikana. Arvio: 4/5, halvat ja hyvät kännit.

#sojuselfie

Ja lopuksi vielä Forsilaisille tiedoksi, jotta ei tarvitse erikseen kysyä; Matiaksen vatsa pelaa hyvin...